Tuntuu, että teen kainen väärin. En tee mitään oikein. Olen vain olemassa ja tyrin kaiken. Ja silti olen onnellinen, mutta miksi itken kokoajan surun kyyneliä?

Ihmiset rikkovat lupaukset yksi kerrallaan huomaamatta miten ne voivat satuttaa.
Toiveet ovat heikoille ansoja. Minä olen löytänyt itseni liian monta kertaa langenneena niihin. Olen vuotanut liikaa verta niiden takia.
Ja joskus uskoin unelmiin, mutta huomasin että ne olivat tarkoitettu tuottamaan tuskaa.

Kuitenkin ne kaikki tuovat  mukanaan hienojakin asioita. Pitää vain uskaltaa.
Ja kun uskaltaa alkaa pelkäämään.
Minä pelkään, paljonkin. Mutta ainakin hymyilen samaan aikaan..

Viime päivät ovat olleet unisia ja epätodellisen tuntuisia.
Olen hengittänyt kylmää ilmaa sisääni toivoen sen pystyvän jäädyttämään minut.
Olen lukenut kirjoista sanoja ymmärtämättä mitä ne tarkoittavat.
Olen nauttinut onnesta ja suudelmista, joita en ansaitse.

Hymyilen, koska kaikki on hyvin ainakin hetken.