Tunnen olevani leija,
Annan tuulen kuljettaa minua.
Tunnen viileän tuule ja lämpimän aurinkon paisteen.
Kevät on täällä,
maailma herää kinoksista.
Ja minä olen jumissa omassa maailmassani.
Jälleen kerran liikaa sanomattomia sanoja.
Ihmisten ympäröimänä en vastaa, enkä kysykkään.
En naura, en itke, en tunne vihaa.. minä vain huokaisen tyhjyyteen.
Luulin aina, että kun kasvan isoksi saan tehdä mitä haluan.
Luulin, että minusta tulisi vapaa tekemään mitä haluan; matkustelisin, kirjoittaisin, laulaisin, söisin ja rakastaisin.
Mutta nyt kun olen päätynyt tähän pisteeseen, jossa minun pitäisi alkaa miettimään mitä tulevaisuudellani tekisin, olen hukassa.
Minulla ei ole tietoakaan mihin ammattiin opiskelisin myöhemmin. Ei mitään, josta voisin tienata elantoni.
Voin vain matkustaa mielikuvituksellani maailman jokaiseen kolkkaan, jonne en tule ikinä pääsemään. Voin kirjoittaa omaksi ilokseni sanoja toistensa perään. Voin laulaa hänet uneen, ku hän ei saa unta. Voin syödä ruokia, jotka poltan pohjaan kuvitellen, että ne olisivat huippu ravintoloiden annoksia. Voin rakastaa häntä koko sydämmestäni aina, ku sydämmeni lyö.
Mutta en valloittaa maailmaa jos en tee mitään mikä koskettaisi muita lisäkseni. Haluan luoda jotain suurta ja olla parempi ihminen. Haluan elää unelmaani..
