Mikään ei tunnu selkeältä tai järkevältä. Olen niin hukassa voisisipa joku kertoa mitä minun täytyy tehdä, että en tyrisi ihan kaikkea ja jaksaisin eteenpäin.
Kaikki tuntuu monimutkaiselta palapeliltä. Haluaisin sovittaa paloja yhteen kun en ole varma sopivatko ne, mutta pelkään että ne repeilisivät ja halkeilisivat kun eivät sopisikaan.
En ole ehtinyt kirjoittaa tai ajatella.
Pääni on kuin päiväkirja joka on täynnä sanoja toisensa perään. Hajanaisia kokonaisuuksia, joista ei saa mitään selvää.
Päiväni tuntuvat kuluvan pois kuin voimakas tuuli kuljettaisi kevyttä lunta. Pimeyttä on kaikkialla ja kaipaan aurinkoa melkein yhtä paljon kuin ystävää.
Tunnen olevani pilvi, joka liikkuu tuulen mukana.
Menen paikkoihin joihin en haluaisi.
Joudun tekemään asioita, joita en haluaisi tehdä.
Teen ne kuitenkin, ihan kuin joku pakottaisi.
Kadun niitä. Rankaisen itseäni niistä.
Sisälläni oleva hirviö vahvistuu, kun heikkenen...
