Yksin ollessani ajattelen liikaa.
Olen tajunnut, että elämäni on lyhyitä videon pätkiä.
Joita rakennan mielessäni elokuvaksi.
Haluaisin oppia ymmärtämään,
miksi olen tälläinen kuin olen nyt?
Miksi minuun sattuu aina kun yritän onnellinen?
Lupaan, että tulen hymyilemään aidosti ja tuntemaan taas onnellisuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti