En ole ehtinyt kirjoittaa tai ajatella.
Pääni on kuin päiväkirja joka on täynnä sanoja toisensa perään. Hajanaisia kokonaisuuksia, joista ei saa mitään selvää.
Päiväni tuntuvat kuluvan pois kuin voimakas tuuli kuljettaisi kevyttä lunta. Pimeyttä on kaikkialla ja kaipaan aurinkoa melkein yhtä paljon kuin ystävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti