Välillä hajoan palasiin enkä tiedä miten pääsen ylös. Tällä kertaa se oli erilaista.
Luulin että  tämä olisi ollut vihdoin ohitse. Olin onnellinen muutaman päivän.
Olin jo unohtanu miten ihanaa oli hymyillä ja nauraa tietäen että on joku josta voi ottaa tukea.

Ja nyt kellun keskellä valtamerta yksin peloissani.