lauantai 20. lokakuuta 2012

Ennen ja nyt.

Sisälläni on avaruus.
Ainoa asia, jonka kuulen on hiljaisuus.
Ainoa asia, jonka nään on tyhjyys.

Ja silloin kun luulen näkeväni valon tai kuulleeni äänen.
Ne ovat harhoja ,jotka muistuttavat millaista elämäni oli joskus.
Elämäni oli jonkin arvoista.
Pystyin näkemään valon, kuulemaan äänet ja tuntemaan koskeuksen.

Olen ollut toiveikas ja vahva.
Nyt olen eksynyt ja surullinen, vailla toivoa ja hymyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti