Istun täällä yksin niin kuin aina.
Huoneeni nurkassa hiljaa.
Nään varjot, jotka pakenevat valoa.
Suljen silmäni.
Toivon olevani joku muu.
Pakenen itseäni tai ainakin yritän.
Ihan kuin minussa olisi kaksi osaa.
Olen niin kuin valo ja varjo.
Ne eivät koskaan saa kulkea käsikädessä.
Vaan pelkäävät toisiaan ikuisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti