Elämä tuntuu pitkältä metsäpolulta.
Et voi poiketa polulta, koska on et näkisi eteesi pimeässä tiheässä metsässä.
Voit vain kulkea kapeaa polkua, jonka juuri ja juuri erotat tähtien loisteessa.
Polulla on paljon kuoppia ja kiviä joihin kaatuilet.
Nouset usein pystyyn ja jatkat matkaasi, mutta joskus loukkaat itsesi ja itket hetken ennen kuin jatkat.
Toisinaan huomaat tähtien vähentyneen - ystävien jotka yrittivät auttaa sinua kulkemaan eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti