Sanasi ovat kuin kädet kurkullani, ne kuristavat.
Yrittävät saada minut lopettamaan hengittämisen.
Haukon henkeä ja toivot että lopettaisit.
Ja kun lopetat minulla on kyyneleet silmissäni
ja jalkani eivät enää kanna minua, kaadun.
Jätät minut siihen yksin.
Nyt on aikani tajuta että en ole yhtään mitään.
En yhtään mitään sinulle tai kenelle muullekkaan täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti